Eilen (18.8.) uutisoitiin Valtiontalouden tutkimusviraston (VTV) tarkastuskertomuksesta, jonka mukaan Suomen maahanmuuttajien ja kantaväestön oppimistuloksissa on Euroopan suurimmat erot. Tarkastuksessa vertailtiin oppilaiden tuloksia matematiikan ja lukutaidon Pisa-testissä. Erityisesti tämä koskee toisen polven maahanmuuttajia. VTV:n mukan maahanmuuttajaoppilaiden käsitys koulusta on kantaväestöä myönteisempi, vaikka he kokevat koulun työskentelyilmapiirin huonommaksi kuin kantaväestö. Tämä ei sinänsä ollut mitenkään uutta, sillä hyvien Pisa-tulosten yhteydessä on usein kerrottu, että suomalaiset lapset viihtyvät koulussa huonosti.
Tänään Huomenta Suomi -ohjelmassa aiheesta olivat keskustelemassa VTV:n johtava tuloksellisuustarkastaja Tanja Kirjavainen ja Suomen pakolaisavun Kurvi-hankkeen ohjaaja Kadar Gellen, jolla myös itsellään on maahanmuuttajatausta. Gellenin mukaan suomalainen koulujärjestelmä ei pysty auttamaan, kun maahanmuuttajat kohtaavat koulussa ongelmia. Yhtenä esimerkkinä hän käytti läksyjä. Aikuiset yleensä auttavat lapsia läksyissä, mutta kaikille maahanmuuttajilla ei ole kotona suomea osaavaa aikuista. Tämän kohdan lukiessani aloin yleisemmin miettiä kotitehtävien merkitystä. Voiko koulussa menestyä, jos ei tee läksyjä? Riittääkö pelkkä oppitunneilla tehty työ? Ovatko hyvät arvosanat ylipäätään se, mitä koulussa ensisijaisesti tavoitellaan? Useimmissa aineissa hyvien arvosanojen saaminen edellyttää työtä. Itse tulevana kieltenopettajana on sanottava, että se nyt vain on karu fakta, että kieltä ei opi ellei harjoittele, harjoittele ja harjoittele. Tästä syystä esim. monet pojat oppivat englantia pelien kautta. He kuulevat ja käyttävät kieltä jopa useita tunteja päivässä, joten kielitaito kehittyy. On hyvin vaikeaa käyttää kieltä, jos ei osaa sanoja. Toisaalta välillä on vaikeaa saada haluamaansa viestiä perille, jos ei tiedä, mihin järjestykseen sanat kuuluu laittaa. Tässäkin asiassa harjoitus tekee mestarin.
Ollessani itse opetusharjoittelussa törmäsin muutaman opettajan kohdalla melko ihmeelliseen asenteeseen läksyjen suhteen. Eräskin opettaja sanoi, että läksyjä ei kannata antaa, koska "ei ne oppilaat kuitenkaan tee niitä". Eiväthän huippu-urheilijatkaan tule kisoihin ilman, että takana olisi satoja harjoittelutunteja? Läksyjä voi olla monenlaisia ja opettajan tehtävänä on kertoa oppilaille niiden tärkeydestä ja ennen kaikkea herättää oppimisen halu. Jos haluaa tietää jostakin aiheesta lisää, sen läpikäymiseen voi käyttää vaikka kuinka paljon aikaa. Kaikki ovat varmasti kokeneet tämän joskus. Varsinkin kieltentunneilla on nykyisin helppo järjestää kontakteja natiivien kanssa, jolloin kieltenopiskelu oikeasti konkretisoituu. Läksyjen tekeminen opettaa myös vastuunkantoa omasta oppimisesta. Aina elämässä kaikki ei ole kivaa ja jonkun tavoitteen saavuttamiseksi on tehtävä töitä. Ahkeruus kyllä palkitaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti