Suoritin pedagogiset opinnot viime lukuvuonna (2013-2014). Kaiken kaikkiaan tuo vuosi oli ehdottomasti opettavaisin ja mieleenpainuvin koko opiskeluaikanani. Suorittamani aineenopettajan pedagogiset opinnot voi karkeasti jakaa kahteen osioon: yliopistolla pidetty didaktiikka sekä Norssilla tehty opetusharjoittelu ja siihen liittyviä luentoja.
Lukuvuosi alkoi intensiivisesti muutaman viikon didaktiikkajaksolla. Ryhmämme koostui saksan, ruotsin ja venäjän opiskelijoista. Tunsin muutaman opiskelijan etukäteen, mutta iso osa ryhmästä oli itselleni ennestään täysin tuntematonta. Ryhmämme osoittautui mahtavaksi ja myös didaktikkomme oli aivan loistava persoona. Opiskelu oli aivan erilaista kuin mihin olin aikaisemmin tottunut. Luennointia ei ollut käytännössä ollenkaan ja tunneilla teimme paljon ryhmätehtäviä ja keskustelimme erittäin paljon. Oli erittäin virkistävää käydä keskustelua ilman, että pelkää sanovansa jotain väärää. Tälläistä toivoisin myös lisää muualle yliopistoon! Lähdin aamuisin kotoa aina hymyssä suin, kun tiesin, että taas on didaktiikkaa koko päivä tuolla mahtavalla porukalla. Lokakuussa siirryimme Norssille ja omat oppitunnit alkoivat pikkuhiljaa. Samalla näki myös enemmän muiden aineiden auskuja.
Itse olin tehnyt ennen pedagogisia jo jonkun verran sijaisuuksia, joten itse luokan edessä oleminen jännittänyt. Tuntien suunnittelussa kyllä sai laittaa omat aivonystyränsä oikein kunnolla käyttöön. Ajanjaksot, jolloin omia opetustunteja pidettiin, olivat todella intensiivisiä ja raskaitakin, mutta niistä oppi todella paljon. Norssilla meillä oli myös luentoja erilaisista koulumaailmaan liittyvistä aiheista, kuten lainsäädännöstä ja oppilaiden tukimuodoista. Luennot pidettiin usein myöhään iltapäivällä kolmen jälkeen, jolloin monilla oli jo pitkä päivä Norssilla takana. Välillä jaksoi keskittyä paremmin ja välillä hieman huonommin. Yksi ensimmäisistä luennoista oli erään äidinkielenopettajan luento aiheesta opetusviestintä. Tuo kyseinen opettaja kertoi aiheesta erittäin mielenkiintoisesti ja muistan kuunnelleeni koko luennon ajan erittäin innostuneena. Siinä vaiheessa ei kyllä väsyttänyt tippaakaan. Tuon opettajan tuntia oli pakko päästä seuraamaan niin pian kuin mahdollista. Tuntien seuraaminen oli myös mielenkiintoista. Oli hienoa nähdä erilaisia opettajia ja opetustyylejä. Niin hyvässä kuin pahassa. Vastaavaa mahdollisuutta tuskin tulee koskaan enää tulevaisuudessa. Vaikka Norssi on yliopiston alainen koulu, eivät sielläkään kaikki opettajat ole jotenkin erityisen ihmeellisiä.
Itselläni oli opetusharjoittelun aikana kaksi ohjaavaa opettajaa, jotka olivat keskenään ihan erilaisia, mutta todella mukavia. Kävimme paljon hyviä keskusteluja ja pystyin hyvin kertomaan heille omista tuntemuksistani ja kokemuksistani. Tämä ei valitettavasti kaikille auskuille ollut itsestäänselvää. Norssille mahtui ohjaavia opettajia laidasta laitaan ja valitettavasti olen kuullut myös niitä huonoja kokemuksia. Olen itse todella tyytyväinen siihen, että sain opettajan uralleni näin hienon ja positiivisen alun, josta on hyvä jatkaa eteenpäin. Opetin myös hyvin erilaisia ryhmiä. Ensimmäinen ryhmäni oli pieni lukion 2. vuoden pitkän saksan ryhmä ja toinen ryhmäni oli 7. luokan pitkän saksan ryhmä. Nämäkin ryhmät olivat todella erilaisia, mutta pidin niistä todella paljon. Oli hienoa opettaa erikokoisia ryhmiä ja eri-ikäisiä oppilaita.
Teimme yhden harjoittelun myös Norssin ulkopuolella. Paikan saimme valita itse ja tein tuon harjoittelun erään koulun saksankielisillä luokilla. Näillä luokilla oli oppilaita luokilta 1-6. Vaikka en itse varsinaisesti opettanutkaan paljon, pääsin hyvin läheltä seuraamaan luokkien työskentelyä ja opettajien välistä vuorovaikutusta. Opettajien keskinäistä yhteistyötä ja vuorovaikutusta ei Norssilla pääsee juurikaan näkemään, sillä auskut eivät vietä aikaa opettajanhuoneessa. Tietysti myös alakouluun tutustuminen oli erittäin avartava kokemus. Norssilla pääsimme hieman tutustumaan alakoulun kieltenopetukseen. Erityisesti minuun teki vaikutuksen alakoulun saksanopettaja. Hän oli lapsille kuin äiti ja oli aina täynnä tarmoa ja energiaa. Hänen seurassaan ei voinut olla kuin hyvällä tuulella. Toivottavasti pystyisin itse joskus välittämään samaa omille oppilailleni. Opettajan persoonasta ja sen vaikutuksesta voisinkin kirjoitella ihan oman tekstin.
Paitsi eväitä opettamiseen, toi vuosi opetusharjoittelussa mukanaan myös aivan uuden maailman. Tuon vuoden ansiosta aloin seurata koulumaailmaa erittäin aktiivisesti ja aivan uudesta näkökulmasta. Tämän heräämisen olisi suonut tapahtuvan jo ehkä hieman aikasemmassa vaiheessa opintoja eikä vasta viidentenä vuonna...
Opetusharjoitteluvuosi tulee pysymään varmasti mielessä koko loppuelämäni. 20 vuoden päästä voisi vaikka katsella omien harjoitustuntien suunnitelmia ja vaikka videota, joka minusta kuvattiin yhdellä harjoitustunnilla. Toivottavasti tuolloin kehitystä on tapahtunut roimasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti