Opettajamyyteistä

Silmääni osui tänään aamulla Alusta!-verkkolehden juttu opettajamyyteistä opettajankoulutuksessa. Teksti käsitteli lähinnä luokanopettajakoulutusta, mutta on mielestäni monelta osin sovellettavissa aivan kaikkiin opettajiin. Alusta! on Tampereen yliopiston Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikön ylläpitämä yhteiskuntaa ja kulttuuria ruotiva tutkimuksellinen verkkolehti. Teksti käsittelee historiallisesti rakentuneita suomalaisen nykyopettajuuden piirteitä.

Millaisia opettajia Suomessa on tavoitteena kouluttaa ja millaisia opettajia oikeasti koulutetaan? Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitos kertoo tavoitteenaan olevan kouluttaa laaja-alaisia, kriittisiä ja itsenäisen ammattilaisen valmiudet omaavia opettajia, jotka kehittävät omaa työtään. Pekka Räihän väitöstutkimuksen mukaan tyypillinen opettaja-opiskelija on aikasemmissa opinnoissaan hyvin pärjännyt, keskiluokkaisesta sosioekonomisesta taustasta ponnistava sekä harrastuneisuutta taito- ja taideaineissa omaava nuori nainen.  Itse voin allekirjoittaa tuon määritelmän muuten paitsi taito- ja taideaineiden osalta. Tai no, olen kyllä aina harrastanut liikuntaa, joten se kyllä lasketaan taitoaineisiin. Ylipäätään opettajaopiskelijat ovat melko homogeeninen joukko. Esimerkiksi maahanmuuttajia ei juuri opettajaopiskelijoiden joukossa näy. Tekstin kirjoittajat kysyvät, miten tämä joukko voi ymmärtää hyvin erilaisista lähtökohdista tulevia oppilaita? Mielestäni kysymys on erittäin aiheellinen. Kaikkien kannalta olisi hyvä, jos myös opettajat olisivat mahdollisimman erilaisia ja edustaisivat erilaisia ryhmiä. Tekstin kirjoittajat kysyvät, onko kriittisesti ajattelevasta opettajasta tullut opettajankoulutuksesta vain korulause, joka ei kuitenkaan näy missään.

Seuraan itse aktiivisesti Suomen ja muiden maiden medioita ja mielestäni on tärkeää olla perillä siitä, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Ajoittain törmään ihmisiin, jotka eivät katso/lue uutisia (tähän ei nyt lasketa iltapäivälehtiä), sanovat, että esim. politiikka ei kiinnosta ja katsovat televisiosta mieluummin Big Brotheria kuin vaaliväittelyä. Mielestäni tämä on erittäin huolestuttavaa. En keksi yhtäkään hyvää syytä sille, miksi yhteiskunnallista keskustelua ei kannattaisi seurata. Monet nuoret ovat nykyään hyvin passiivisia eikä mikään muu tunnu kiinnostavan kuin selfien ottaminen Instagramiin. Jos sinä et aio vaikuttaa tai olla aktiivinen yhteiskunnan jäsen, niin kuka sen sitten tekee? Olen erittäin kiitollinen yläasteen historian opettajalleni, joka ensimmäisellä tunnilla puhui luokallemme siitä, kuinka tärkeää on seurata, mitä ympärillä tapahtuu. Hän kehotti lukemaan lehtiä ja katsomaan uutisia joka päivä. Jokainen historian tunti alkoi pienellä kyselyllä ajankohtaisista uutisaiheista. Siinä kyllä oppi seuraamaan, mitä maailmassa tapahtuu.

Nykyisin suurin osa ihmisistä on koko ajan tiedon ympröimänä erityisesti älypuhelimien ansiosta. Varsinkin nuorille on mielestäni ensiarvoisen tärkeää opettaa median käyttöä. Monet eivät osaa vielä arvioida, mitä sosiaalisen mediaan kannattaa tai kannata postata. Koulua käydään elämää varten ja koulussa pitää oppia ja kehittää taitoja, jotka valmistavat kriittiseen ja ennen kaikkea omaan ajatteluun.