Tällä viikolla monet koululaiset palaavat koulunpenkille, mistä johtuen erilaiset koulutuksen teemat näkyvät tällä hetkellä paljon mediassa. Itse palaan syyskuun alussa vielä viimeiseksi vuodeksi yliopistoon, jonka jälkeen koulumaailma kutsuu toivottavasti pysyvästi.
Näin pian valmistuvana opettajana ajattelin kirjoittaa hieman ajatuksiani opettajan ammatista ja sen merkityksestä. Olin jo lukiossa jonkin verran kiinnostunut opettajan ammatista, mutta lopullisen päätöksen opettajaksi ryhtymisestä tein yliopistossa ensimmäisenä opiskeluvuonna. Ammatti tuntui tavallaan turvalliselta valinnalta. Yliopistossahan melko harvalta alalta valmistuu suoraan johonkin ammattiin. Vasta viime vuosina olen ymmärtänyt yhden opettajan työn hienoimmista ominaisuuksista: ihmisiin ja etenkin nuoriin vaikuttamisen mahdollisuuden. Etenkin yläkoulu- ja lukioikäiset nuoret ovat sellaisessa vaiheessa elämäänsä, jolloin he tekevät päätöksiä, jotka vaikuttavat pitkälle heidän tulevaisuuteensa ja toisaalta tuolloin monet myös etsivät itseään ja omaa paikkaansa maailmassa. Vanhempien ja kavereiden lisäksi opettajat ovat isossa roolissa nuoren elämässä. Opettajat myös usein muistetaan jopa koko loppuelämän ajan, niin hyvässä kuin pahassakin.
Itseäni inspiroi hyvin paljon se, että tulevaisuudessa omalla toiminnallani olen vaikuttamassa monen nuoren elämään. Avaankin tässä nyt hieman sitä, minkälaisia taitoja itse haluan välittää nuorille tulevaisuudessa työssäni. Yksi tärkeimmistä ellei tärkein opettajan tehtävä on mielestäni kannustaa nuorta löytämään oma potentiaalinsa. Liian monet nuoret eivät tiedosta sitä, että pystyisivät vaikka mihin, jos vaan ovat valmiita tekemään töitä ja ennen kaikkea olemaan välittämättä muiden kommenteista. Tässä on tietysti avainasemassa hyvän itsetunnon rakentaminen. Yhteiskunta tarvitsee monenlaisia osaajia ja täten myös monenlaisia taitoja. Ikinä ei voi tietää, kenestä tulee oman alansa huippuosaaja, oli kyseessä sitten kirurgin tai putkimiehen ammatti. Olen tehnyt nuorten kanssa paljon töitä ja huomannut, kuinka suuri ryhmän paine ja joukkoonkuulumisen tarve on. Niin se oli silloinkin, kun itse olin teini. Muistan erityisesti sen, kuinka hyvältä tuntui, jos opettaja kehui. Kehumisen ja kannustamisen merkitys on erittäin tärkeää. Mikään ei olisi hienompaa kuin se, että opettajana on vaikuttanut merkittävästi jonkun nuoren elämään ja toiminut rohkaisijana. Tämä tulee varmasti olemaan yksi opettajan ammatin motivoivimpia puolia.
Inspiroivaa kouluvuotta niin oppilaille kuin opettajillekin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti