Olen ollut töissä nyt noin neljä viikkoa. Aika on mennyt kuin siivillä. Arkipäivät kuluvat aika lailla töitä tehden ja viikonloppuisin ehdin hieman tekemään jotain muutakin, joka saa ajatukset pois koulumaailmasta. Sunnuntaina ajatukset alkavat kuitenkin jo aina siirtyä tulevaan kouluviikkoon ja iltaisin suunnittelenkin jo maanantain tunteja.
Työmäärää on paljon, mutta kaiken uuden suunnittelu ja tekeminen on kyllä mieluisaa. Vaikka huomaahan sitä, että todella alkutekijöissä tässä ollaan. Aika paljon tukeudun tunneilla oppikirjaan. Muistan opetusharjoittelussa ajatelleeni, että sitten keksin itse ainakin kaikkea hienoa ja vähän voidaan ehkä käyttää sitä oppikirjaa, mutta ei se nyt ole niin keskeinen. No, kylläpä muuttui ääni kellossa, kun pääsi oikeasti töihin. Kaikkien lankojen käsissä pitäminen vaatii paljon keskittymistä ja näin alussa sitä on erittäin kiitollinen siitä, että se oppikirja on olemassa ja antaa raamit opetukselle. Ehkä sitten muutaman vuoden päästä, kun perusasiat alkavat olemaan hallussa, voi alkaa keksiä kaikkea hienoa ja vähän erilaista.
Yksi hämmentävimmistä ja varmaankin myös raskaimmista asioista on vastuun määrä. Oppilaat kysyvät asioita kursseihin ja opintoihin liittyen ja itse vaan miettii, että pitääkö minun tämä tosiaan päättää, kun tuntuu että olen itsekin eri käytännöistä ynnä muista yhtä pihalla kuin oppilaat. Taas peräänkuulutan, että nämä ovat sellaisia asioita, joita ei opetusharjoittelussa opeteta tai käydä läpi. Onneksi kollegani ovat rautaisia ammattilaisia ja heiltä voin kysyä neuvoa. Pikkuhiljaa sitä oppii enemmän ja enemmän ja varmaankin jo keväällä homma alkaa käytänteiden osalta luistaa suhteellisen hyvin. En tiedä, jatkanko ensi vuonna samassa koulussa vai mitä teen. Jos ensi vuonna opetan jossakin muualla, on edessä todennäköisesti vähän samankaltainen rumba. Ei siis ihme, että monet haluavat vakipaikan. Kyllähän se opetus sujuu, kun tuntee paikan käytänteet ja niillä ei tarvitse erikseen enää vaivata päätään.
Joulu lähestyy kovaa vauhtia ja sen myötä myös erilaiset perinteet tulevat näkyviin. Perjantaina pidetään koulussa adventtihartaus ja ensi viikolla juhlitaan itsenäisyyttä sekä uusia ylioppilaita. Ja sitten on vielä joulujuhla. Tälläisiä perinteitä olikin jo hieman ikävä. Hienoa, että pääsee juhlistamaan vuodenajan eri tapahtumia muutamien vuosien tauon jälkeen. Pidinpä viime viikolla myös jo oman aamunavaukseni, joka sai mukavasti kehuja. Lämmitti mieltä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti