Monet tuntevat varmasti TED Talk -konseptin. TEDissä eri alojen asiantuntijat ja ihan "tavalliset" ihmisetkin pitävät lyhyitä puheita eri aiheista. TEDin motto onkin Ideas worth spreading eli vapaasti käännettynä Levittämisen arvoisia ideoita. Itse katson TED Talkeja usein Youtubesta ja ne ovat mielestäni todella kiinnostavia ja tarjoavat uusia ajattelunaiheita. Jokin aika sitten törmäsin jossakin opettajien Facebook-ryhmässä Angela Lee Duckworthin TED Talkiin. Puheen aiheena on työssä ja opinnoissa menestyminen. Lee Duckworth on tutkinut, miksi jotkut ihmiset pärjäävät tietyissä tilanteissa paremmin kuin toiset.
Menestyminen ei Lee Duckworthin tutkimusten mukaan ole juurikaan kytköksissä lahjakkuuteen vaan sisukkuuteen tai sinnikkyyteen (engl. grit). Ne ihmiset, jotka ovat valmiita tekemään töitä tavoitteensa eteen, usein myös saavuttavat sen. Tämä ei loppujen lopuksi tullut itselleni yllätyksenä. En esimerkiksi juurikaan usko siihen, että jotkut oppilaat olisivat luonnostaan hyviä koulussa ja toiset eivät. Tästä minulla on aivan omakohtaista kokemusta. Sain peruskoulussa ja lukiossa aina hyviä numeroita, mutta en pidä itseäni mitenkään erityisen lahjakkaana. Yksinkertaisesti luin läksyt tunnollisesti ja keskityin oppitunneilla. Kiitettävät arvosanat eivät siis tipahdelleet tyhjästä ilman minkäänlaista vaivannäköä. En tosin muista itselläni olleen vielä lukiossakaan juurikaan erityistä mielenkiintoa erilaisia asioita kuten biologiaa tai yhteiskunnallisia asioita kohtaan. Silloin minua motivoivat lähinnä hyvät arvosanat. Tänä päivänä olen aivan eri tavalla kiinnostunut maailmasta kuin teinivuosina ja olisi ihanaa päästä keskustelemaan vaikka historian tunnille.
Mutta, takaisin tuohon sisukkuuteen. Se on ominaisuus, jota haluaisin painottaa enemmän oppilailleni. Kun tekee tarpeeksi töitä jonkun asian eteen, saavuttaa tavoitteensa suurella todennäköisyydellä. Oli se tavoite sitten vitonen tai kymppi. Olen melko vahvasti sitä mieltä, että joillekin oppilaille he itse tai esimerkiksi vanhemmat jotenkin rakentavat pään sisään sellaista ajatusta, että "niin, kukaan meidän perheessä ei ole oikein lukutyyppiä, joten ei sinustakaan varmaan mitään tule". Joillakin oppilailla on siis jotenkin itsellään sellainen ajatus jo lähtökohtaisesti, että he eivät ole hyviä koulussa tai jossakin tietyssä oppiaineessa ja alisuoriutuvat sen takia. Tämän tilalle pitäisi saada ajatus siitä, että pystyn mihin vain, jos vain oikeasti haluan ja sisukkaasti teen töitä. Moni haluaisi menestyväksi, mutta kuinka moni oikeasti on valmis tekemään töitä niin paljon kuin se vaatii? Muistan lukeneeni joskus tutkimuksen, jonka mukaan huippuyksilöt eivät yleensä ole juuri muita lahjakkaampia vaan harjoittelevat muita enemmän. Lopputuloksen kannalta ratkaisevaa on siis harjoittelun ja tehdyn työn määrä.
Itse lukio-opettajana vertaisin lukio-opintoja maratoniin. Ei maratoniin valmistautuva ihminen juokse yhtä pitkää lenkkiä päivää ennen kisaa vaan valmistautuu suoritukseen kuukausia, jopa vuosia. Itse kisasuoritus on jäävuoren huippu, jonka alla on satoja harjoituksia. Tuota kisaa voisi verrata vaikka kurssikokeeseen tai ylioppilaskirjoituksiin. Sinne tullaan näyttämään, mitä harjoitusten aikana on saatu aikaan.
