Opetus- ja kulttuuriministeriö haluaa siis korkeakoulujen siirtyvän tekemään opiskelijavalintansa ylioppilastutkinnon arvosanojen perusteella. Perusteina tähän on, että nykyinen pääsykoejärjestelmä on korkeakouluille kallis ja ennen kaikkea hakijoille raskas. Rankkojen ylioppilaskirjoitusten jälkeen monilla abiturienteilla ei riitä enää energiaa pääsykokeisiin valmistautumiseen ja he pitävät tästä syystä esimerkiksi välivuoden. Itse ymmärrän tämän perustelun hyvin. Kolme vuotta lukiossa ja siihen lopetuksena ylioppilaskirjoitukset on rankka suoritus, jonka jälkeen monilta on puhti poissa ja takki tyhjä. Varsinkin monilla suosituilla aloilla pääsykokeisiin valmistautuminen on työlästä ja niitä ennen käydään maksullinen valmennuskurssi. Erityisesti kalliit valmennuskurssit asettavat hakijat eriarvoiseen asemaan.
Jo nyt monet lukiolaiset opiskelevat lukiossa suurimmaksi osaksi ylioppilaskirjoituksia silmällä pitäen ja täytyy myöntää, että olen kerran jos toisenkin kuullut opiskelijan sanovan, ettei hän kirjoita tätä ainetta, joten ei tähän tarvitse panostaakaan. Mutta mikä onkaan se lukio-opintojen perimmäinen tarkoitus? Siteeraan tässä nyt suoraan lukiolakia: "Lukiokoulutuksen tavoitteena on tukea opiskelijoiden kasvamista hyviksi, tasapainoisiksi ja sivistyneiksi ihmisiksi ja yhteiskunnan jäseniksi sekä antaa opiskelijoille jatko-opintojen, työelämän, harrastusten sekä persoonallisuuden monipuolisen kehittämisen kannalta tarpeellisia tietoja ja taitoja. -- Lisäksi koulutuksen tulee tukea opiskelijoiden edellytyksiä elinikäiseen oppimiseen ja itsensä kehittämiseen elämänsä aikana." (2 §) Yksi tavoite on antaa jatko-opintojen kannalta tarpeellisia tietoja ja taitoja, mutta mielestäni aivan yhtä tärkeä tavoite on kasvattaa opiskelijoita hyviksi, tasapainoisiksi ja sivistyneiksi ihmisiksi. Lukiokoulutushan on yleissivistävää koulutusta. Mikäli ylioppilaskirjoitukset toimivat ainoana mittapuuna korkeakoulujen valinnoissa, on lukion rooli yleissivistävänä oppilaitoksena mielestäni vaarassa unohtua ja jäädä taka-alalle. Tilalle jäisi pelkkä korkeakouluun preppaava oppilaitos.
Lukiossa opiskellaan mielestäni ennen kaikkea elämää varten. Kukaan ei tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja esimerkiksi työelämä voi olla kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä aivan erilainen kuin tällä hetkellä. Emme siis edes oikein tarkalleen tiedä, minkälaiseen maailmaan valmistamme opiskelijoitamme. Joustavuutta, loogista ajattelukykyä ja työskentelytaitoja todennäköisesti kuitenkin tullaan tarvitsemaan myös tulevaisuuden työelämässä. Eri oppiaineet ovat sitten keinoja harjoituttaa näitä taitoja erilaisista näkökulmista.
Toisaalta ylioppilaskoe on ainoa koe, jonka kokonainen ikäluokka tekee samaan aikaan ja joka varmasti arvioidaan (ainakin yksittäisen koekerran aikana) yhteismitallisesti. Esimerkiksi peruskoulun päättöarvosanoissa on uutisoitu olevan paljon heittoja eri koulujen ja paikkakuntien välillä. Samalla osaamisella voi saada esimerkiksi matematiikassa jopa kolme arvosanaa heittävän numeron, kun verrattiin eri peruskouluja. Tämän paljasti Najat Ouakrim-Soivion tutkimus.
Joka tapauksessa keskustelu aiheesta jatkuu varmasti vielä ja sen pitääkin jatkua, sillä mielestäni nykyinen järjestelmä ei ole kaikkein optimaalisin. Mihin ratkaisuun tulevaisuudessa pääsykokeiden ja ylioppilaskirjoitusten suhteen päädytään, jää nähtäväksi.
