Opettajan ulkonäkö

Mielestäni yksi mielenkiintoisimmista tutkimuksista opetusalalla on Marjo Kamilan väitöstutkimus "Katsojana ja katsottuna - Opettajan kontrolloitu ulkoasu" vuodelta 2012. Tutkimuksessa 130 opettajaa ympäri Suomea kertoo näkemyksiään ja mielipiteitään opettajalle sopivasta ulkoasusta. Tutkimuksen pääkysymys on erittäin mielenkiintoinen: miltä opettaja (saa) näyttää.

Olen itsekin pohtinut paljon sitä, minkälainen pukeutumiseni tulee olemaan työelämässä. Opetusharjoittelussa saimme oppaan, jossa oli tietoa kaikista käytännön asioista ja tässä oppaassa oli maininta myös pukeutumisesta: "Opettaja toimii ammatissa, joka välittää arvoja ja on esimerkkinä nuorille. Näin on myös harjoitteleva opettaja. Työaikana pukeutumisen ja ulkoisen olemuksemme kautta viestimme myös ammatillisuuttamme. Pukeutumisessa siisteys ja asiallisuus viestivät aikuisuudesta. Avonaiset tai paljastavat vaatteet eivät sovi kouluun." Eihän tuossa nyt sinänsä ole mitään ihmeellistä. Aivan tavallisia vaatteita kaikki opetusharjoittelijat käyttivät. Ihmettelimme muiden opetusharjoittelijoiden kesken hieman tuota viimeistä lausetta avonaisista ja paljastavista vaatteista. Eikö tämän pitäisi olla kaikille aivan selvää? Eräältä opettajalta kuulimme sitten, että jonakin vuonna yhdellä naispuolisella opetusharjoittelijalla oli ollut melko avonainen kaula-aukko paidassaan, mikä oli häirinnyt erityisesti ysiluokan poikien keskittymistä. Eli ilmeisesti tämä ohje oli kuitenkin tarpeen kirjoittaa tuhon oppaaseen.

Kamila jakaa tutkimuksessaan opettajat neljään eri pukeutumisdiskurssiin: mallikansalaiset, epäsovinnaiset, seksualisoidut ja esteetit. Ennen kuin olin edes tarkemmin tutustunut tutkimukseen, aloin miettiä omien opettajieni pukeutumista. Ja kuinka ollakaan, yhtymäkohdat Kamilan kuvauksiin olivat hämmästyttävän lähellä omaa kuvaani.

Omalta kouluajaltani muistan hyvin erilaisia pukeutumistyylejä opettajien keskuudessa. Alakoulussa eräällä eka- ja tokaluokan opettajalla oli joka päivä jakkupuku ja korkokengät. Tämä opettaja oli jo melko iäkäs ja edusti ehkäpä vanhaa kunnon auktoriteettistä opettajaa, "kansan kynttilää", jota arvostetaan. Alakoulussa opettajien pukeutuminen on ehkä käytännönsyistä hieman rennompaa kuin yläkoulussa ja lukiossa. Opettajat voivat yhden päivän aikana opettaa montaa eri tyyppistä ainetta, joten myös pukeutumisen tulee sopia tähän. Yläkoulussa ja lukiossa varsinkin monella miesopettajilla oli melko yhteneväinen vaatetus: kauluspaita ja farkut. Naisopettajien pukeutuminen vaihteli farkuista ja t-paidasta kynähameeseen ja korkokenkiin. Muistan elävästi yläkoulun äidinkielen opettajani, jonka tyyli oli aivan suoraan 80-luvulta. Ja itse kävin siis yläkoulua 2003 vuodesta eteenpäin. Rehtoreiden pukeutuminen oli astetta muodollisempaa. Ainakin yläkoulun rehtori piti joka päivä pukua päällä.

Mielestäni on hienoa, että opettajien keskuudesta löytyy erilaisia persoonia ja pukeutujia. Tällä tavalla myös oppilaat näkevät erilaisia ihmisiä ja saavat erilaisia aikuisen malleja.

Kamilan tutkimus löytyy täältä.

Koulutusvaalit 2015

Eduskuntavaalit ovat ensi kuun puolessa välissä ja yksi niiden pääteemoista tulee varmasti olemaan koulutus. OAJ julkisti omat eduskuntavaalitavoitteensa jo viime vuoden puolella ja SOOL yhdessä muiden opiskelijajärjestöjen kanssa julkisti oman videokannanottonsa aiheesta juuri pari päivää sitten.

Koulutukseen kohdistuneet leikkaukset ovat miljardiluokkaa, joten syytä huoleen on. Tässä taloustilanteessa säästöt ovat valitettava tosiasia joka alalla, mutta silti nuo summat kuulostavat todella hurjilta. Koulutuksella luodaan tulevaisuutta ja säästöjen seuraukset ovat valitettavasti pitkäaikaisia. Säästöt näkyvät myös erittäin selkeästi yliopistossa: vain aivan pakollisimmat kurssit järjestetään eikä mitään ylimääräistä ole tarjolla.

Kansanedustajaehdokkaat lupaavat kilpaa, että koulutuksesta ei enää leikata, mutta itse ainakin pelkään, että säästöjä tulee vielä lisää. Toivon seuraavan eduskunnan näyttävän koulutusta kohtaan koskevan arvostuksensa ihan konkreettisesti. Koulutuksessa on Suomen tulevaisuus ja se on aina ollut suuri ylpeydenaihe maassamme. Toivottavasti näin on myös jatkossa.

Koulumaailman nopea muutos

Kirjoitin itse ylioppilaaksi keväällä 2009. Kävin Satakunnassa sijaitsevan noin 250 opiskelijan kuvaamataitopainotteisen lukion. Itse kävin lukiossa kuvista vain yhden kurssin ja valitsin lukion, koska se oli lähellä kotiamme ja olin käynyt samassa rakennuksessa yläkoulun. Oma lukioni oli oikeestaan aika "tavallinen" lukio ja tunsin monet opiskelijoista jo yläkoulusta. Muistelen omaa lukioaikaani erittäin lämmöllä ja minulla on sieltä paljon hienoja muistoja. Tässä varmasti yksi syy siihen, miksi opettajan ammatti kiinnosti: minulla oli koulussa kivaa ja pidin koulunkäynnistä.

Keväällä tulee kuluneeksi kuusi vuotta oman lukioaikani päättymisestä. Toisaalta tämä on erittäin lyhyt aika, toisaalta välillä hämmästelen, että onko siitä oikeasti jo niin monta vuotta. Viime lukuvuonna opetusharjoittelua suorittaessani tein yhden merkittävän huomion: koulu on muuttunut melko paljon tuossa vajaassa kuudessa (silloin viidessä) vuodessa. Omana lukioaikanani ei ollut tietoakaan tietotekniikan käytöstä opetuksessa. Totta kai koulussamme oli videotykki ja dokumenttikamera, mutta me oppilaat emme juurikaan käyttäneet mitään laitteita itse oppimisen välineinä. Satunnaisilla tunneilla etsimme tietoa tietokoneilla esim. jatko-opiskelupaikoista.

Viime aikoina on käyty keskustelua siitä, kuka rahoittaa oppilaiden kannettavat tai tabletit koulussa: oppilas (tai oppilaan vanhemmat) vai koulu. Nykyisin lukiossa jokaisella oppilaalla on oltava tietokone. Muistelen, että omana lukioaikanani tietokone oli mukana muutamalla opiskelijalla. Suurin osa käytti perinteisesti paperia ja kynää. Tehdessäni opetusharjoittelua Tampereen Norssilla, kaikki siellä lukion aloittavat opiskelijat saivat itselleen käyttöön iPadin. Se, kuinka paljon niitä käytetään tunneilla, riippuu opettajasta. Mutta suunta on aivan selvä: tieto- ja viestintätekniikka on ja tulee olemaan yhä isompi osa opetusta. Tällä saralla riittää opettelemista niin opettajaopiskelijoille kuin työssäkäyville opettajillekin. Tulevana opettajana tämä sekä innostaa että huolestuttaa: aina voi kehittyä ja kaikki on itsestä kiinni, mutta toisaalta mietin, tulenko koskaan olemaan tyytyväinen omaan osaamiseeni tietotekniikan suhteen. Ainakin olen valinnut itselleni ammatin, jossa haasteita riittää melko pitkäksi aikaa ellei koko työuran ajaksi.

Koulumaailma muuttuu tällä hetkellä hurjaa vauhtia ja tämä tuo mukanaan haasteita tietysti myös opettajankoulutukselle. Miten koulutetaan opettajia, joilla on valmiuksia opettaa tässä alati muuttuvassa ympäristössä ja omaksua nopeasti tietoa uusista opetusmenetelmistä, sovelluksista yms.?

Kuka tätä blogia kirjoittaa?

Hei kaikki!

Tätä blogia kirjoittaa 24-vuotias aineenopettajaopiskelija ja tuleva kieltenopettaja Tampereelta. Tarkastelen tässä blogissa koulumaailmaa opiskelijan silmin ja kirjoitan kaikesta mahdollisesta aiheeseen liittyvästä. Tavoitteenani on valmistua saksan ja ruotsin opettajaksi keväällä 2016. Opinnot ovat siis jo melko loppuvaiheessa ja kirjoitan parhaillaan gradua Tampereen yliopiston saksan kielen aineenopettajakoulutuksesta.

Aloitin omat opintoni Tampereen yliopistossa syksyllä 2009 ja suoritin opetusharjoittelun lukuvuonna 2013-2014. Olen hallituksen jäsen pedagogisia opintoja suorittavien aineenopettajaopiskelijoiden ainejärjestössä sekä opiskelijajäsenenä pedagogisia opintoja kehittävässä tiimissä.

Seuraan koulumaailman tapahtumia erittäin aktiivisesti ja blogi toimii myös eräänlaisena päiväkirjana, johon kirjoitan omia ajatuksiani erilaisista ajankohtaisista teemoista tulevaan ammattiini liittyen. Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan!